Syksy Walloittavien Wapareiden silmin

26 Mar

Pyynikin munkkilenkki ja Back 2 Skål

 

Tänä vuonna Back 2 Skål-tapahtuma toteutettiin yhteistyössä liikuntatiimin kanssa. Iltapäivällä suuntasimme Pyynikin kauniisiin maisemiin virkistävälle kävelylenkille, jonka jälkeen saatiinsuupielet sokeriin aina niin herkullisista munkeista Pyynikin näkötornin kahvilassa. Valitettavasti fukseille tuli aikataulumuutoksia erään kurssin suhteen viime hetkellä, jonka vuoksi munkkilenkille ei monikaan päässyt. Koska Pyynikin munkkeja ei voi jättää kokematta, järjestivät tuutorit fukseille vielä oman munkkilenkin part2. 😉

 

rUOKAKUVA

 

Illan hämärtyessä jatkoimme iltaa Back 2 Skålin merkeissä tunnelmallisessa Olympia-korttelissa, Muusa-ravintolassa. Paikalle saapui niin fukseja kuin vanhempiakin opiskelijoita ja nautimme hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta. Ehdottomaksi suosikiksi Muusan menusta nousi herkullinen Meze-lankku kahdelle, joka sisälsi foccacciaa, tabboulehia, chorizoa, halloumia, perunoita, kasviksia, tsatsikia ja pestoa. Hyvän ruuan lomassa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia uusien ja vanhojen opiskelukavereiden kanssa. Muusasta osa jatkoi iltaa vielä Passioniin ja Tenttiin.

 

Mentor goes Havaiji

Kauan odotetut, perinteikkäät ja fuksisyksyn ehdottomiin kohokohtiin kuuluvat fuksisitsit järjestettiin yhteistyössä waparien ja tuutorien kanssa, ja kutsun saivat tänä vuonna fuksien lisäksi myös muut mentorlaiset. Paikalle saatiinkin ilahduttava lähes 50/50 jakauma fukseista sekä vanhemmista opiskelijoista, jotka toimivat nuoremmille tieteenharjoittajille esimerkkeinä sekä oppaina sitsikäytäntöjen saloihin. Teemana toimi Havaiji, ja monilukuinen juhlakansa olikin täynnä rantatunnelmaa sekä värien loistetta, unohtamatta Mentorin raikasta (palmunlehden) vihreää. Toastmasteriksi saatiin tietenkin itse Kekkonen, joka oli saapunut Havaijille noottikriisiä pakoon.

sitsit

KEKKONEN

Toasmasterit Kekkonen sekä Kekkosen ihastuttava lomaheila nauttimassa sitsiherkuista

Ilta täyttyi perinteikkäistä sitsiohjelmanumeroista, kuten laulusta ja esityksistä, joista mieleenpainuvimpina näytelmät sekä fuksien ohjelmanumero. Toastmasterien haukansilmä ei herpaantunut rangaistusten suhteen, jotka toimivat tällä kertaa periaatteella “jokainen rankaisee itse itseään” (jääköön mysteeriksi, mitä se tarkoittaa)! Elvis, Mentorlaulu  ja pienimuotoinen kapinahenki saatiin myös illan aikana kokea. Kaikin puolin täydellisen onnistunut sitsi-ilta siis! Rantaviivan pimentyessä Hatanpään soutupaviljonki  vaihtui osalle juhlijoista vielä Ilonan Haalaribileisiin tai vastaaviin jatkokiemuroihin keskustaan.

fUKSIT

Fuksit på bordet!

barack obama

Kekkonen ei ollut ainoa paikalle eksynyt arvovaltainen vieras

 

Pelkästään Mentorin sitsejä on tainnut olla viimeksi vuosijuhlateemalla, joten olikin jo korkea aika kokoontua akateemisen juhlapöydän ääreen vihreällä omppuporukalla sekä yhdistää elokkaan opiskelijat fukseista N- vuoteen!  Tulevaisuudessa fuksisitsit järjestetään varmasti toistekin samalla kaavalla piristämään syysiltoja sekä huipentamaan vauhdikkaat orientoivat viikot koko ainejärjestön voimin.

PJJAPALMU

Puheenjohtaja yhdessä Mentorin ikioman palmun kanssa!

sitsit2

 

Viini- ja juustoilta

vIINIJAJUUSTO

Viinin- ja juuston- ja rypäleiden- oivaltavasta ja onnistuneesta yhdistämisestä kuuluisa viini- ja juustoilta kuuluu Mentorin perinteisimpien tapahtumien joukkoon. Marraskuun iltojen hämärtyessä noin kolmisenkymmentä mentorlaista suuntasi Toas Markuksentorin kerhohuoneen lämpimään syleilyyn maistelemaan niitä ah- niin hyviä alahyllyn kyykkyviinejä sulavien juustojen kera. Tunnelma oli lämmin, kuten viinitkin, koska varsinaisina viinitietäjinä unohdimme tietysti laittaa valkoviinit kylmään ajoissa. Tämä ei kuitenkaan opiskelijoita haitannut, vaan ainejärjestön tarjoama viini kelpaa aina – oli se sitten lämmintä,  kyykittyä, tai muovimukissa. Viimeiseksi pöydälle taisi jäädä ainoastaan se alkoholiton viinivaihtoehto, jota myös jotkut hörppijät vahingossa sattuivat kaatamaan mukiinsa. Raadin mukaan tämä vihreän ketjukaupan markettivaihtoehto maistui lähinnä kitkerältä ja hapottomalta, joten tämän perusteella voimmekin vinkki vitosena suositella jättämään sen sinne hyllyyn ja ostamaan tilalle oikeastaan mitä muuta vaan alkoholitonta korviketta.

 

Tarjoilupöydän antimet hupenivat nopeammin kuin osasimme aavistaakkaan, joten oli aika suunnata katseet illan ohjelmanumeroa kohden. Aiheena toimi Suomi 100-vuotta, koska mikäpä olisi parempi yhdistelmä kuin pohtia kunniakasta historiaamme tietovisan muodossa, samalla hieman  eri vuosikurssien opiskelijoihin tutustuen. Tietovisa herätti monenlaisia reaktioita: osa otti visan hyvin vakavasti, osa keskittyi piirtelemään paperiin ja taisi sieltä kuulua lausahduskin: ‘Tää oli joskus tenttikirjassa, pitäishän mun tää tietää’. Oliko syynä tietotasoon sitten kyykkyviinin maistelu vai historiamme tuntemattomuus, mutta täytyy myöntää että kysymykset eivät ehkä myöskään olleet sieltä helpoimmasta päästä. Parhaiten visan räpiköinyt joukkue sai kuitenkin teeman mukaisesti suut makiaksi fazerin sinisellä.

 

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja jos jotain muuta vinkkiä jäi käteen, niin ainakin espanjalaiset vino tintot (punaviinit) tuntuivat uppoavan tähän viiniraatiin. Kannattaakin rohkeasti ensi kerran alkossa suunnata katseet myös sen alahyllyn suuntaan!

 


Walloittavien Waparien tapahtumarikas vuosi alkaa olla päätöksessään! Suurkiitos kaikille tapahtumiin osallistuneille, hallitukselle17 sekä monille mukana olleille yhteistyöyrityksille sekä järjestöille kuluneesta vuodesta, tätä muistellaan lämmöllä 🙂 Itkua ja naurua sekä ylä- ja alamäkiä ei ole puuttunut niiden monien iltojen parissa – milloin juhlien tai juhlia suunnitellen. Tapahtumia järjestämällä saa erityisen näkökulman niin Mentorin kuin muidenkin yliopistotahojen yhteen tuomiseen, joten toivotammekin seuraajille aivan ihanaa ja toivottavasti yhtä unohtumatonta tulevaa vuotta!

<3: WW

 

IMG_8646.PNG

Hämeenkadun appro 2017 ja pari kuvaan asti kaapattua omppua!

 

Mainokset

Mentor muumien matkassa

13 Mar

23555516_1690449474319934_295808773_o

 

Mentorin kulttuurilukuvuosi aktivoitui viimein perjantaina 27.10, kun suuntasimme vastikään Tampere-taloon muuttaneeseen Muumimuseoon. Paikalla oli yhteensä kahdeksan mentorlaista sekä tietenkin kulttuurivastaavat Helmi ja Erika. Ilahtuneena pistimme merkille, että paikalle ilmaantui myös fukseja! Odottavissa tunnelmissa astuimme Tampere-talon kynnyksen yli, ja tuota pikaa siniasuinen opas lykkäsi meille käteen ilmaisliput ja neuvoi oikeaan suuntaan kohti Muumimuseota.

Löydettyämme museon lähdimme suht yhtenäisenä ryhmänä kiertämään yläkerran näyttelyä. Näyttelyssä oli esillä Tove Janssonin alkuperäisiä piirroksia ja luonnostelmia lähinnä 40-60 –luvuilta. Näyttelyä elävöitti Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän rakentamat kolmiulotteiset muumikuvaelmat, jotka usein esittivät muumikirjojen tapahtumia. Kuvaelmista ainakin itselleni jäi parhaiten mieleen noin kolme metriä korkea muumitalo, jonka toinen puoli oli avoin kuin nukkekodissa ja joka oli tarkasti sisustettu pienintä yksityiskohtaa myöten.

Pidin myös kuvaelmasta, joka esitti Muumipeikon ensi kohtaamista Tuu-tikin kanssa. Kuvelmassa Tuu-tikki istuu lumisella metsäaukiolla lumipallolyhdyn äärellä, ja Muumipeikko lähestyy Tuu-tikkia puiden siimeksestä seurattuaan tämän jalanjälkiä halki lumisen metsän. Kuvaelmaan oli mielestäni upeasti saatu vangittua pimeän, lumisen metsän taianomainen tunnelma, ja unohduinkin katselemaan kuvaelmaa hyväksi toviksi. Myös Muumipapan nuoruusvuosilta tutun poppoon, Hosulin, Fredriksonin, Juksun ja Muumipapan itsensä huojuvan sillan ylitys oli hauska kuvaelma. Esittelytekstissä kerrottiin kuvelmassa olevan kahden pienen hylkeen olevan Tuulikki Pietilän etelänloman matkamuistoja.

Näyttelytila oli hyvin hämärä, oikeastaan vain näyttelykappaleet oli valaistu. Seinillä saattoi siellä täällä nähdä pieniä hauskoja valoanimaatioita, esimerkiksi alakertaan johtavissa portaissa portaita näytti kävelevän Näkymätön lapsi. Jokainen askelma kerrallaan hän muuttui hieman näkyvämmäksi. Näyttelyssä oli ilahduttavan hyvin huomioitu myös näkövammaiset vierailijat, sillä kuvaelmissa oli äänitallenteet niistä kirjojen kohdista, joita kuvaelmat esittivät. Tallenteissa oli mukana Muumilaakson tarinoista tuttuja ääninäyttelijöitä, mikä oli hauska huomata. Näyttelytilasta löytyi myös ilmeisesti näkövammaisille lapsille tarkoitettu nurkkaus, jossa oli kohokuvioisia muumihahmoja sekä pistekirjoitusta.

Museossa oli kuvauskielto näyttelytilan reuna-alueita lukuun ottamatta, joten kuvien ottaminen jäi tällä kertaa välistä. Kierroksen päätteeksi tosin pyysimme erästä opasta nappaaman meistä yhteiskuvan onnistuneen reissun muistoksi. Tämän jälkeen pistäydyimme vielä viereisessä myymälässä ihastelemassa muumiaiheisia tavaroita ja suomalaista designia.

Jos Muumimuseovierailu jäi omalta kohdaltasi vain haaveeksi, ei hätää! Museoon pääse ilmaiseksi vielä perjantaina 24.11 sekä 29.12.

 

Erika Rinne

Ensimmäiset Supersitsit

5 Mar

Fuksina tällaiseen jokavuotiseen sitsitapahtumaan osallistuminen jännitti jonkin verran. Takana oli vain yhdet Mentorin fuksisitsit ja tiesin, että eri kaupunkien sitseissä voisi olla joitakin eroja. Tänä vuonna Supersitsit järjesti Helsinki. Tämän vuoden ilmiselvänä teemana ollut Suomi 100 myös itsessään lisäsi jännitystä, kun piti järkevästi suunnitella asu, meikit ja hiukset.

1R1A1466

Jännitys hävisi kyllä aika nopeasti ja tunnelma oli rento, kun näki muut Mentorilaiset ja sai vaihdettua kuulumisia alkudrinkit käsissä. Presidenttiparin kättelyn ja Maamme-laulun jälkeen sitsit polkaistiin käyntiin kappaletoiveilla ja jo ensimmäisillä rangaistuksilla. Tampere oli ensimmäisenä esittäytymisvuorossa ja me Mentorilaiset esitimme sitsikansalle ja presidenttiparille Silja Line – kappaleen ensi vuoden tulevan Kasvisristeilyn inspiroimina.

Sitsit jatkuivat muiden kaupunkien esittäytymisillä, puheilla, lauluilla ja muilla esiintymisillä. Ruoaksi saatiin perinteisesti Suomi 100 – teemaa seuraten karjalanpiirakkaa, hernekeittoa ja pannukakkua. Tykkäsin itse sitsiosuudesta paljon, ja vaikka äänessä olivatkin pääasiassa vanhemmat opiskelijat (eli oletetusti ne kokeneet sitseissä kävijät), oli jo pelkkä lauluihin osallistuminen, pöydän rummuttaminen ja muiden kärsimät rangaistukset tarpeeksi hauska kokemus.

Sitsiosuus kesti noin neljä tuntia (kuulostaa pitkältä näin, mutta ei todellakaan tuntunut siltä) ja sen jälkeen osa porukasta jäi vielä juhlimaan Alina-saliin. Lopulta jäljelle jääneestä juhlakansasta vielä osa lähti jatkamaan Gustavus Rex – kerhotilaan, jossa bileet jatkuivat – toisilla pitkään ja toisilla vielä pidempään.

Yliopistotaipaleen ensimmäinen sillis seuraavana aamuna oli myös positiivinen yllätys! Sillä sai vahvan startin aamuun. Rennolta sillikseltä oli hyvä lähteä maha täynnä kotiin. Ensimmäisistä supersitseistä jäi kyllä ehdottoman positiivinen kuva ja Helsinki teki hienoa työtä järjestäjänä. Oli myös todella kivaa tutustua muiden kaupunkien kasvatustieteilijöihin sekä totta kai myös vanhempiin Mentorilaisiin paremmin! En tiedä muista, mutta minä en ainakaan aio missata vuoden kovimpia kasvatustieteilijäsitsejä ensi vuonnakaan.

1R1A1438

Ira Salminen

Tapahtui tällä viikolla: webinaarikatsomo

29 Lok

Keskiviikkona 25.10. järjestettiin matalan kynnyksen työelämätapahtuma yhdessä historian opiskelijoiden ainejärjestön Patina Ry’n kanssa webinaarin merkeissä. Lokakuisen illan hämärtyessä käänsimme Edu’s Cafen mukavat sohvat valkokangasta kohti ja katsoimme yhdessä ammattijärjestömme Specian tarjoamaa webinaarikoulutusta, jossa aiheena oli tällä kertaa työnhaku ja erityisesti tarvetyöpaikat.

Koulutuksesta opimme miksi viimeistään nyt kannattaa lopettaa pelkkien avoimessa haussa olevien työpaikkojen hakeminen, ja sen sijaan keskittyä hakemaan tarvetyöpaikkoja. Olet ehkä kuullut aikaisemmin piilotyöpaikoista – ajatus tarvetyöpaikasta on periaatteessa sama, mutta kouluttajan mielestä piilotyöpaikkaan käsitteenä liittyy mielleyhtymä jostain piilossa olevasta, tavoittamattomasta paikasta, jota on korkeampi kynnys lähteä hakemaan. Saimmekin ajankohtaisia käytännön vinkkejä kuinka etenkin generalistina ja moniosaajana suunnata työnhakua uudelleen niin, että mahdollisuus saada haluamansa työpaikka on korkeampi!

Processed with VSCO with a6 preset

Reilu tunnin verran kestäneen webinaarin aikana kerkesi hyvin myös juoda kahvia ja teetä, sekä nauttia tarjottavista, jotka ihana Specia meille koulutuksen lisäksi tarjosi! Lopuksi keskustelimme porukalla webinaarin herättämistä ajatuksista, ja moni meistä myönsikin tyytyneensä vanhanaikaiseen, vain avoimia työpaikkoja hakevaan tyyliin. Ehkä webinaarin inspiroimana tästä edes on rohkeutta hakea töitä myös vähän luovemmin keinoin!

Jos webinaari jäi tällä kertaa väliin, mutta olet kiinnostunut uudenlaisista työnhaun keinoista, niin kannattaa kurkata Kumous – uusi työnhaku -sivustoa, jonka perustaja veti meille tämänkertaisen koulutuksen. Maksullisten koulutusten lisäksi sivuilta löytyy myös ilmaisia oppaita työnhakuun liittyen!

– Työelämätiimi

Fuksisyksyn muistelot

21 Lok

Hui kuinka aika rientää ja ne muutamat lämpimät kesäpäivät tuntuvat olevan kaukainen muisto vain… Mutta onneksi syksy on meidän opiskelijoiden kulta-aikaa! Fuksien ensimmäiset ”opiskelu”kuukaudet ovat nyt takanapäin ja kaikenlaista on ehditty yhdessä kokea. Vaikka alkusyksyn sää ei olekaan suosinut, on meidän mahtava fuksiporukka ja tuutortiimi jaksanut porskuttaa ja pitää hauskaa, suurkiitos siitä kaikille! Tässä hieman fiilistelyä muutamista menneistä huippuhulinoista.

Fuksisyksy alkoi perinteisesti elokuun lopulla ensitreffien merkeissä. Onnistuimme löytämään sateensuojaa ja pääsimme tutustumaan toisiimme ensimmäistä kertaa. Orientoivien viikkojen ohjelma oli tiivistä, mutta tunnelmallista: paljon infoa ja ryhmäytymistä erilaisten tuutoreiden huolella huoliteltujen hulinoiden huumassa. Ensimmäisen fuksiviikon kruunasi legendaariset the Ekat Bileet Vanhalla Domuksella.

Kyllä ne opiskelutkin siitä käynnistyivät syksyn edetessä pikkuhiljaa, tuutorit tietenkin taustatukena ihka ensimmäisissä kurssivalinnoissa ja tulevaisuuden stressailuissa. Myöskin vapaa-ajan ohjelmalle ei loppua näy: Kaupunkikierroksella pyörähdimme Tampereen keskustan mielenkiintoisissa kohteissa ja kierros päättyi perinteiseen tyyliin Tornin huipulle. IKEA-kierroksella mukaan tarttui kaikenmoista tärkeää ja nautiskelimme tietysti myös lihapullista sekä toistemme seurasta.

Rasteja siellä, rasteja täällä – fuksit jaksaa hullutella joka säällä! Kämppäappro järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kiertämällä tuutoreiden luukkuja ja tekemällä toinen toistaan hupaisimpia tehtäviä. Perinteisten Kasvajaisten teemana tänä vuonna oli -ARI ja EduApprokin keräsi hienon mentorilaisedustuksen rastikierrokselle muiden kasvatustieteen opiskelijoiden kanssa. Takana siis paljon mutaisia askelia, naurua, uusia tuttavuuksia ja toivottavasti elämänikuisia muistoja. Täytyy taas hämmästellä, millaista huippuporukkaa meille Mentoriin haaliutuu vuosi toisensa jälkeen!

Vaikka tässä tuleekin hieman tippa linssiin menneitä muistellessa, onneksi fuksivuosi on vasta aluillaan ja opiskeluiden ohella ohjelma tulee jatkumaan edelleen. Tsemppiä kaikille opintoihin, muistakaa pysyä porukkana, vaikka meille elokasopiskelijoille tyypillisellä tavalla kaikki hajaantuisivat opiskelujen tiimoilta hieman erilleen. Ja vaikka tuutorit ovatkin vaihtaneet haalarinsa siviilivaatetukseen, tulkaa edelleen rohkeasti nykäisemään hihasta jos jokin mietityttää tai kun kaipaatte luonasseuraa. Kohti seuraavia seikkailuja siis!

 

Tirehtöörit

Jos et ole vielä tutustunut, niin tässä on Mentor ry:n uudet vastaavat!

16 Lok

Kesän aikana tuli hallituksen tietoon, että Saija ja Kosti eivät kiireidensä takia kykene syksyllä hoitamaan kaikkia hallitustehtäviään. Siispä kansainvälisyys(kv)vastaavan ja edunvalvontavastaavan tehtävät jäivät auki ja heidän tilalleen ruvettiin rekryämään innostuneita ja osaavia tekijöitä. Pian sellaiset myös löytyivät. 6.9. asiasta tehtiin virallista. Hallituksen kokouksessa julkistettiin Saijan ja Kostin ero tehtävistään ja hihansa nosti Juulia Holmala (edunvalvonta) ja Elli Korhonen (kv)!

Nämä kaksi reipasta naista ovatkin jo ennestään tuttuja useille, sillä ovat toimineet ennenkin mentorin hallituksissa. Mutta jos et ole vielä heihin tutustunut tai tapasitte juhlissa, jossa käydyt syvälliset ja pohtivat keskustelut ovat jääneet jokseenkin hatarasti mieleen, niin tsekkaa heidän esittelynsä kohdasta Hallitus > Hallitus ja vastaavat 2017.

Toimintaa vanhan liiton mentorilaisen silmin.

21 Kes

Äkkiä se vaan kävi, juurihan sitä oli fuksi ja nyt tajuaa, että viides vuosi alkaa syksynä. Voi kauheaa paikkaa.

Yliopistossa aika ikään kuin tuntuu pysähtyvän. Vaikka ihanainen koulutuspolitiikka ja erilaiset rajoitteet pakottavat opiskelijoita opiskelemaan nopeasti ja valmistuvaan pikapikaa, tämä harvoin on todellisuutta yliopistossa. Jokainen tallaa omaa tahtiaan. Toinen tahkoo noppia, toinen tekee kandia pari vuotta, yksi käy kaikki bileet läpi ja joku onneton antaa sielunsa järjestötoiminnalle. Itse kuulun melkein kaikkiin edellä mainittuihin kategoroihin. Ajattelinkin, että käynkin seuraavaksi läpi opiskeluvuoteni lyhyesti, yrittäen tiivistää keskeisimmän. Jos tätä vaivaudut lukemaan, voit vaikka verrata, missä määrin kokemuksesi ovat samoja tai erilaisia.

Year number one, the motherfucking fuksivuosi

Olin saamastani opiskelupaikasta uskomattoman kiitollinen ja uskomattoman kikseissä siitä, että pääsen Tampereelle opiskelemaan. Alussa pelkäsin, että saanko yhtään kavereita. Pelko osoittautui turhaksi ja tuntui, että saimme hyvän ja tiiviin porukan nopeasti kasaan. Olin tehnyt jo perusopinnot ennen opiskelujen alkua, joten luennoilla olin aluksi aika yksin. Tämän takia fuksivuotena Mentorin tapahtumat olivat minulle kullan arvoisia. Tuutorit ottivat aina hyvin huomioon ja ikinä ei tarvinnut pelätä sitä, että piti jäädä yksin. Sitä arvostin ja se olikin ehkä osasyy siihen, että minut saatiin hallitukseen mukaan liikuntavastaavaksi, sekä mukaan tuutorointiin. Mahdollisen alkujännityksen takia tuli keskityttyä enemmän opiskeluun ja vähemmän bilettämiseen. Töissä en käynyt ollenkaan (miten hitossa pärjäsin…) Se näkyi suoritettujen opintopisteiden määrässä. 80 noppaa ei tehnyt tiukkaa. Keväällä kesän alkaminen tuntui kamalan ihanalta. Nyt oli löydetty maailman paras porukka.

Gaggosvuosi

Toinen opiskeluvuosi oli aivan täysi bilevuosi ja huomasi, että nyt eletään kuherruskuukautta! (joka kesti kyllä vuoden.) Enää ei tarvinnut ujostella, vaan saattoi antaa palaa. Kakkosvuodelta parhaiten on jäänyt mieleen juuri kaikki isot bileet, kuten kasvisristeily yms. Politiikan noppia karttui ja työelämävastaavan pesti tuli kuvioihin.

Kolmosvuosi

Arki alkoi iskeä opiskelutahtiin. Kandi aherrus täytti päivät. Tein itse tietoisen päätöksen, että keskityn kandiin ja teen sen lisäksi vain pakolliset vaadittavat nopat. Vaikka samalla porukalla pyörittiin ja vielä mentiin täysiä, alkoi huomata, että kaikki asiat alkoivat menettää uutuuden viehätyksensä. Varapuheenjohtajan pesti Mentorissa, sekä harjoittelu Specialla saivat ajattelun kehittymään. Miten asiat oikeastaan pitäisi edes hoitaa. Kolmosvuosi opetti itselle paljon, niin tutkimuksen tekemisestäkin kuin omasta asiantuntijuudestakin.

Neljäs vuosi:

Ehdottomasti toiminnan täyteisin vuosi koko opiskeluni aikana. Voinko ainakin olla ylpeä siitä, että kotiin ei olla jämähdetty? Syksyllä oli töitä, töitä, koulua ja vieläkin mentorin tapahtumia. Vanha jaksaa! Puolivälissä vaihdettiin isompiin saappaisiin ja siirryttiin Tamyyn, Tampereen yliopiston ylioppilaskuntaan. Kalenteri on täynnä ja opiskelut eivät etene, mutta jälleen kerran nelosvuotena tuntuu, että elän elämäni parasta aikaa, eli toisen vuoden kuherruskuukausi aikaan on päästy takaisin.

Kun on kolunnut oman ainejärjestön kokonaan, on nähnyt oikeastaan kaikki sen puolet. Sitten kun pääseekin tarkastelemaan toimintaa koko yliopiston tasolta, näyttäytyy se aivan erilaiselta. Voi kuinka paljon erilaisia ainejärjestöjä olisikaan vielä läpi käytävänä. Mitä jos vaihtaisi alaa? Mitä jos hakisikin TTY.lle? Ja kaiken uuden näkeminen saa aikaan sen, että kuinka mukava onkaan tulla viettämään peli-iltaa vanhalle Domukselle muiden mentorilaisten kanssa.

Olen puolueellinen, jos sanon, että menkään nyt hitto mukaan erilaiseen järjestötoimintaan. Mutta jos kelaa taaksepäin ja miettii, minkälainen ihminen olisi, jos ei fuksina olisi lähtenyt liikuntavastaavaksi vuoden 2014 hallitukseen? Luultavasti ainakin hiljaisempi, tylsempi ja ujompi, kuin mitä olen nykyään. Niinpä pitäkää lippu korkealla ja tulkaa mukaan toimintaa, vaikka opintoja olisikin jo takana, it’s totally worth it!

Soile Koski-Aho