Uncategorized

Superkäpy 2018

Rakkaat mentorlaiset,

Seuraavaksi saatte lukea kävyn terveiset, jotka Teille tarjoavat ”Vuoden käpy 2018”, ketä myös Elokuvakävyksi kutsutaan. Hän kirjoittaa Teille, rakkaat jäsenet, Lappeenrannasta käsin näin:

Saan hetken toimia teille, rakkaat opiskelijakumppanit, Järjen äänenä, tämän tervehdyksen muodossa.

Järjen ääni, joka siirtyy Vuoden kävyltä toiselle, on yliopistollisen kulttuurikokemuksen läpikäymistä. Se on monen vuoden, kaikkien revittyjen harmaiden hiuksien lopputulos. Se on jotain, mitä jää kaipaamaan, kun astuu ulos yliopiston ovesta, paperit ja hattu kourassa, ja aloittaa uuden seikkailusarjan katsomisen. Sarjan, jonka nimi on ”Seikkailut työelämässä”.

Vielä en ole saanut ihan loppuun asti katsottua edellistä sarjaa ”Tutkielma valmiiks ja ulos!”, sillä siitä on finaali jäljellä, mutta sen sijaan Mentor-laatusarjat ”Villit, hullut opiskeluvuodet”, ”Opintopisteitä sataa taivaalta” ja ”Hallituskausi” -saaga ovat nähty jo aikoja sitten.

Sarjat ovat ihan hyvää ajanvietettä, vaikkakin tosin hiukan pitkiä kokonaiskestossaan, joten välillä tekee mieli katsoa jotain mikä on hiukan nopeammin ohi. Ikuiset klassikot, kuten ”Hiljaiset pettyjät – tarinoita MM-kyykästä”, ”Taru Kasvisristeilystä” ja ”Appron tuhat surmanshottia” ovat jatko-osineen ylevöittäneet ainakin tämän kävyksi siirtyneen opiskelijan elämää.

Käpynä ja Järjen äänenä tulee helposti pohdittua näitä menneitä klassikoita ja niiden rajallista kestoa. Lopputekstit tulevat vääjäämättä kolmannen näytöksen lopussa, positiivisen, negatiivisen tai ironisen loppuratkaisun jälkeen. Sitten sitä jää miettimään, että kuka se oikeasti olikaan se yksi tyyppi siinä yhdessä sivuosassa, jonka oli jo loppuun mennessä melkein unohtanut. Sillä saattoi olla joku erittäin tärkeä sivujuoni, mutta sitä ei tullut koskaan seurattua niin paljon, että olisi välittänyt, koska pääjuoni ja päähahmojen tarinat pitivät niin hyvin otteessaan.

Jokainenhan meistä samaistuu päähenkilöön, tietenkin, koska mehän olemme ne päähenkilöt elokuvallisen kielen kautta. Kamera seuraa heitä, joten me seuraamme heitä siinä sivussa myös ja koemme kaiken heidän näkökulmastaan. Sivuhenkilöt saattavat jäädä joskus, tarinasta riippuen hiukan ohuiksi, kun taas joskus sitä saa selkeän käsityksen jonkun yksittäisen hahmon taustatarinasta, motivaatiosta, haluista ja tarpeista, että hahmon tarina oikein imaisee sisäänsä.

Mitä voimme näistä elokuvista oppia? Se on tämän Vuoden käpy -tervehdyksen pääajatus, jonka haluaisin teille jakaa suurena ja erehtymättömänä Järjen äänenä.

Se mitä katsomme, vaikuttaa meihin. Valitsemme itse joko tietoisesti tai tiedostamatta sen, mitä katsomme tai mitä haluamme katsoa, mutta on myös tilanteita, joissa joku toinen henkilö, ryhmä tai yhteiskunta odottaa meidän katsovan jotain. Tämä on hyvä tiedostaa, koska loppupeleissä, meillä on valta jatkaa tai vaihtaa katsottavaa, joten onneksi vaihtoehtoja löytyy useita. Joskus päätämme vaihtaa elokuvaa, jos tarina ei syystä tai toisesta meitä kiinnosta tai tuntuu, että juoni vain pyörii paikallaan, tai hahmot eivät oikein kiinnosta. Tämä pätee toisaalta myös sarjoihin.

Usein elokuvan kulkuun on vaikea vaikuttaa, ellei tiedä lopputulosta jo valmiiksi, niin silloin tietää, onko jokin katsomisen arvoinen vai ei, vaikka toisaalta aina uudelleenkatseluissa voi löytää uusia puolia.

Tärkein asia, johon voimme vaikuttaa, on se, että kenen kanssa elokuvia katsomme. Mikä on parempaa kuin purkaa ja analysoida elokuvia muiden kanssa? Ja katsoessa, vaikka miten luulisi tietävän, muistavan tai arvaavan juonikuviot joko edellisestä katselukerrasta tai yleisistä juonirakenteista ja kliseistä oppineena, niin aina saattaa tulla hetkiä jolloin elokuva yllättää tai pelästyttää katsojan. Silloin on aina hyvä olla vieressä joku, jonka käteen voi tarttua ja pitää kiinni, joku, jonka kanssa voi nauraa, kun tapahtuu jotain hauskaa, tai itkeä, kun tarina menee tunteelliseksi.

Yliopistossa on tärkeä muistaa katsoa elokuvia monipuolisesti: draamaa, komediaa, fantasiaa, trillereitä, kotimaisia ja ulkomaisia. Kaikkea kannattaa ainakin kokeilla katsoa, vaikka jokin genre ei omalta tuntuisikaan. Olisi kurja, jos jokin klassikko jää kokematta omien ennakkoasenteista johtuen. Jos olet epävarma, niin kannattaa muistaa pyytää kaverit mukaan istumaan sohvalle ja nauttimaan tarinasta, useammin kuin kerran. Itse asiassa, aina kannattaa pyytää kavereita katsomaan.

Koska kuka nyt haluaisi katsoa kaiket illat yksin elokuvia?

Valmistumisen jälkeen, jos sohvalla vielä porukkaa riittää, voi löytää aina uusia klassikoita.

Järjen ääni sanoo: muistakaa katsoa leffoja. Yhdessä.

Terveisin,

Ville Vuorio
alias ”Leffakäpy”

Vuoden käpy 2018

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s